Hiirijahti

Hajalan HIIRI – Mikä se on, mistä se tuli ja mihin se meni? 

Oli synkkä ja myrskyinen lokakuinen päivä vuonna kaksituhattaseitsemäntoista. Hajalan päiväkodin vanhemmat saivat kutsun ylimääräiseen vanhempainiltaan, jossa aiheena olisi päiväkodissa tehdyt tarkastukset. Vähäsanainen kutsu aiheutti hämmennystä, mutta vähäsanaisuutensa lisäksi kutsussa kummalliselta tuntui vanhempainillan ajankohta. Se pidettiin hyvin lyhyellä varoajalla syyslomalla, jolloin lapset eivät olleet päiväkodissa. Vanhempainillassa tiputettiin pommi, jonka jälkijäristykset värisyttelevät peruskalliota vielä tänäänkin tätä kirjoitettaessa.

Virkamiehet esittivät Hajalan päiväkotia lakkautettavaksi. Päiväkodin vanhemmat olivat tyrmistyneitä, samoin lukuisat muut kylän asukkaat. Päiväkoti oli äärettömän pidetty sekä lasten että vanhempien keskuudessa, mutta virkamiesten mielestä kelvoton. Alkoi melkoinen vääntö asiasta.

Kylältä löytyi uskomattoman nopeasti valtavan sitoutunut ja motivoitunut porukka kasaamaan hajalalaista  näkökulmaa virkamiesten esityksen vastapainoksi. Ydinryhmää tuki sosiaalisen median kommentointi-pyyntöjen kautta valtava määrä muita kylän asukkaita. Hajalalaisten tyrmistys jaettiin monesta suusta (tai näppäimistöstä) myös salonseutulaisilla sosiaalisen median foorumeilla.

Asukkaista ja muista intressiryhmistä (mm. hajalalaisia maaomistajia) koostunut ydinryhmä löi faktat tiskiin ensin opetuslautakunnalle, mihin virkamiesesitys päiväkodin lakkauttamisesta ensin esiteltiin. Opetuslautakunnassa tuntui olevan runsaasti edustajia, jotka olivat kiinnostuneita kuulemaan myös asukasnäkökulmaa ja opetuslautakunta jättikin esityksen pöydälle puutteellisesti valmisteltuna. Päätös ei tokikaan ollut yksimielinen – hyvä onkin, että asioita käsitellään monipuolisesti eikä kyseenalaistamatta.

Pöydälle palauttaminen kuitenkin johti yllättävään tapahtumaketjuun: virkamiestaholta oltiin yhteydessä tilanteeseen liittyen Aluehallintovirastoon, eikä mennyt viikkoakaan, kun AVI:n taholta tultiin tekemään Hajalan päiväkotiin tarkastus, joka johti päiväkodin toiminnan välittömään keskeytykseen. En tokikaan tarkoita sanoa, että Salon virkamiesyhteydenotto Aluehallintovirastoon aiheutti tarkastuskäynnin, esitän vain tapahtumat siinä järjestyksessä kun ne tapahtuivat. Mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin. Virkamies esitti tilanteesta oman näkökulmansa, joka sisälsi esimerkiksi ilmaisun ”..ongelmana on aktiivinen kyläyhdistys, joka on kaiken takana ja vastustaa asiaa..”. Noh, minä olen kovasti pahastuvaa sorttia.

Lehdistö kirjoitteli tämän jälkeen asiasta ihan valtakunnallisestikin, nämä juttuset ovat internetin ihmemaailman omintakeisen luonteen vuoksi muodostuneet ikuisesti osaksi Hajalan päiväkodin historiaa. Valitettavasti jutut eivät olleet lainkaan mairittelevia, ollenkaan kaikki. Paljon oli raflaavuutta ja uskomattomia kuvien ja tarinan yhdistelyitä liikkeellä. Jutuissa kuitenkin on nähtävissä keskeinen ristiriita jokaisessa: yhden tahon mielestä päiväkoti on kelvoton, asiakkaiden mielestä rakas ja palvelun menetys valtavan ikävää. Tässä se syntyi. Se hiiri. Yhtäkkiä hiiriä oli keltaisen lehdistön kuvamateriaalin perusteella jopa pöydällä nakertamassa leipää ihan kirkkaassa päivänvalossa. No. Kyllä talossa varmasti hiiriä on ollut – erityisesti syksyllä ilmojen kylmetessä ne tunkevat sisälle lämpimään ja etsimään helppoa nakerrettavaa. Se tosin ei ole mitenkään pelkkä puutalojen tai maaseudun ongelma.

Hiiri sai valtavat mittasuhteet. Hiirestä tuli koko tapauksen symboli. Oli se kyllä hyvin surullinenkin symboli. Yksikin päiväkodin näyttävästi ”evakuoiduista” lapsista kysyi äidiltään mitä tapahtuu, jos sinne toiseenkin päiväkotiin tulee hiiri?! Hiiri ei tänä päivänäkään naurata ollenkaan kaikkia, sillä tapaus, jota hiiri käytännössä symboloi oli myös traumaattinen. Hiireen liittyy tapauksen jälkeen luottamuksen romahdusta, pettymystä, petetyksi tulemisen tunnetta, pelkoa, raivoa ja typertyneisyyttä. Mutta hiireen liittyy myös sisuuntuminen. Siihen liittyy voitto.

Asian käsittely siirtyi opetuslautakunnasta kaupunginhallituksen käsittelyyn. Hajalasta lähestyttiin myös hallitusta – tähän mennessä ehdittiin koota jo huomattavasti monipuolisemmin sekä faktatietoa, että monenlaisia muita perusteluja ja vetoomuksia päiväkodin palauttamiseen liittyen. Hihojen kääriminen kylällä kannatti, sillä asia siirtyi hallituksesta valtuustoon esityksellä, että päiväkoti korjataan ja sitä hieman laajennetaan. En tiedä mihin asti tämän päätöksen kuulemisen jälkeinen kuohuvien juomien pullonkorkkien pokse kuului, mutta mahdollista on, että siinä jäi perinteiset uudenvuoden ilotulitukset kakkoseksi.

Hajalan päiväkoti avasi ovensa uudelleen lapsille syksyllä 2018. Päiväkoti palvelee ja hengittää edelleen oivallisesti yksiryhmäisenä, asiakkailleen valtavan rakkaana palveluna. Hiiri jäi elämään – voit tavata hänet mm. Hajala-kasseissa, Hajala-paidoissa ja Hajala-pipoissa.

Tervetuloa tutustumaan!

Rakkaudesta kylään:
Sini Piintilä

MTV:n uutisointi

Iltalehden uutisointi

 

Hajalan HIIRI – Mikä se on, mistä se tuli ja mihin se meni? 

Oli synkkä ja myrskyinen lokakuinen päivä vuonna kaksituhattaseitsemäntoista. Hajalan päiväkodin vanhemmat saivat kutsun ylimääräiseen vanhempainiltaan, jossa aiheena olisi päiväkodissa tehdyt tarkastukset. Vähäsanainen kutsu aiheutti hämmennystä, mutta vähäsanaisuutensa lisäksi kutsussa kummalliselta tuntui vanhempainillan ajankohta. Se pidettiin hyvin lyhyellä varoajalla syyslomalla, jolloin lapset eivät olleet päiväkodissa. Vanhempainillassa tiputettiin pommi, jonka jälkijäristykset värisyttelevät peruskalliota vielä tänäänkin tätä kirjoitettaessa.

Virkamiehet esittivät Hajalan päiväkotia lakkautettavaksi. Päiväkodin vanhemmat olivat tyrmistyneitä, samoin lukuisat muut kylän asukkaat. Päiväkoti oli äärettömän pidetty sekä lasten että vanhempien keskuudessa, mutta virkamiesten mielestä kelvoton. Alkoi melkoinen vääntö asiasta.

Kylältä löytyi uskomattoman nopeasti valtavan sitoutunut ja motivoitunut porukka kasaamaan hajalalaista  näkökulmaa virkamiesten esityksen vastapainoksi. Ydinryhmää tuki sosiaalisen median kommentointi-pyyntöjen kautta valtava määrä muita kylän asukkaita. Hajalalaisten tyrmistys jaettiin monesta suusta (tai näppäimistöstä) myös salonseutulaisilla sosiaalisen median foorumeilla.

Asukkaista ja muista intressiryhmistä (mm. hajalalaisia maaomistajia) koostunut ydinryhmä löi faktat tiskiin ensin opetuslautakunnalle, mihin virkamiesesitys päiväkodin lakkauttamisesta ensin esiteltiin. Opetuslautakunnassa tuntui olevan runsaasti edustajia, jotka olivat kiinnostuneita kuulemaan myös asukasnäkökulmaa ja opetuslautakunta jättikin esityksen pöydälle puutteellisesti valmisteltuna. Päätös ei tokikaan ollut yksimielinen – hyvä onkin, että asioita käsitellään monipuolisesti eikä kyseenalaistamatta.

Pöydälle palauttaminen kuitenkin johti yllättävään tapahtumaketjuun: virkamiestaholta oltiin yhteydessä tilanteeseen liittyen Aluehallintovirastoon, eikä mennyt viikkoakaan, kun AVI:n taholta tultiin tekemään Hajalan päiväkotiin tarkastus, joka johti päiväkodin toiminnan välittömään keskeytykseen. En tokikaan tarkoita sanoa, että Salon virkamiesyhteydenotto Aluehallintovirastoon aiheutti tarkastuskäynnin, esitän vain tapahtumat siinä järjestyksessä kun ne tapahtuivat. Mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin. Virkamies esitti tilanteesta oman näkökulmansa, joka sisälsi esimerkiksi ilmaisun ”..ongelmana on aktiivinen kyläyhdistys, joka on kaiken takana ja vastustaa asiaa..”. Noh, minä olen kovasti pahastuvaa sorttia.

Lehdistö kirjoitteli tämän jälkeen asiasta ihan valtakunnallisestikin, nämä juttuset ovat internetin ihmemaailman omintakeisen luonteen vuoksi muodostuneet ikuisesti osaksi Hajalan päiväkodin historiaa. Valitettavasti jutut eivät olleet lainkaan mairittelevia, ollenkaan kaikki. Paljon oli raflaavuutta ja uskomattomia kuvien ja tarinan yhdistelyitä liikkeellä. Jutuissa kuitenkin on nähtävissä keskeinen ristiriita jokaisessa: yhden tahon mielestä päiväkoti on kelvoton, asiakkaiden mielestä rakas ja palvelun menetys valtavan ikävää. Tässä se syntyi. Se hiiri. Yhtäkkiä hiiriä oli keltaisen lehdistön kuvamateriaalin perusteella jopa pöydällä nakertamassa leipää ihan kirkkaassa päivänvalossa. No. Kyllä talossa varmasti hiiriä on ollut – erityisesti syksyllä ilmojen kylmetessä ne tunkevat sisälle lämpimään ja etsimään helppoa nakerrettavaa. Se tosin ei ole mitenkään pelkkä puutalojen tai maaseudun ongelma.

Hiiri sai valtavat mittasuhteet. Hiirestä tuli koko tapauksen symboli. Oli se kyllä hyvin surullinenkin symboli. Yksikin päiväkodin näyttävästi ”evakuoiduista” lapsista kysyi äidiltään mitä tapahtuu, jos sinne toiseenkin päiväkotiin tulee hiiri?! Hiiri ei tänä päivänäkään naurata ollenkaan kaikkia, sillä tapaus, jota hiiri käytännössä symboloi oli myös traumaattinen. Hiireen liittyy tapauksen jälkeen luottamuksen romahdusta, pettymystä, petetyksi tulemisen tunnetta, pelkoa, raivoa ja typertyneisyyttä. Mutta hiireen liittyy myös sisuuntuminen. Siihen liittyy voitto.

Asian käsittely siirtyi opetuslautakunnasta kaupunginhallituksen käsittelyyn. Hajalasta lähestyttiin myös hallitusta – tähän mennessä ehdittiin koota jo huomattavasti monipuolisemmin sekä faktatietoa, että monenlaisia muita perusteluja ja vetoomuksia päiväkodin palauttamiseen liittyen. Hihojen kääriminen kylällä kannatti, sillä asia siirtyi hallituksesta valtuustoon esityksellä, että päiväkoti korjataan ja sitä hieman laajennetaan. En tiedä mihin asti tämän päätöksen kuulemisen jälkeinen kuohuvien juomien pullonkorkkien pokse kuului, mutta mahdollista on, että siinä jäi perinteiset uudenvuoden ilotulitukset kakkoseksi.

Hajalan päiväkoti avasi ovensa uudelleen lapsille syksyllä 2018. Päiväkoti palvelee ja hengittää edelleen oivallisesti yksiryhmäisenä, asiakkailleen valtavan rakkaana palveluna. Hiiri jäi elämään – voit tavata hänet mm. Hajala-kasseissa, Hajala-paidoissa ja Hajala-pipoissa.

Tervetuloa tutustumaan!

Rakkaudesta kylään:
Sini Piintilä

 

MTV:n uutisointi

Iltalehden uutisointi